Asiaa ruokinnasta
Tässä jotain tietoa koiran “koneistosta” ja siitä mikä voisi olla hyvä tapa ruokkia koiraa
Koiran hampaisto on tehty murskaamaan. Koiran leuat eivät tee sivuttaisliikettä, joten se ei varsinaisesti pureskele. Sen suussa ei myöskään ole amylaasientsyymiä, eli ruoasulatus ei ala vielä suussa kuten ihmisellä. Sen sijaan koiran vatsahapot ovat vahvat ja tehokkaat.
Koiran vatsalaukku on ihmisen vastaavaan verrattuna suuri: se voi syödä kerrallaan n.7-10% painostaan! Koiran mahalaukku on täynnä pieniä ruoansulatusentsyymejä tuottavia rauhasia. Nämä rauhaset alkavat toimia joutuessaan kosketukseen ruoan kanssa.
Mahalaukun poimuttumisesta johtuen suurin osa rauhasista ei kuitenkaan saa kosketusta ruoan kanssa ellei mahalaukku täyty äärimmilleen niin, että jokainen poimu avautuu: Tästä johtuen koiran ruuansulatus toimii tehokkaammin vatsan ollessa aidosti täysi.
Tanskalaisen BARF- asiantuntijan Mogens Eliasenin mukaan suurilla aterioilla ruokitut koirat tarvitsevat yleensä 20-30% vähemmän ruokaa kuin useilla pienemmillä aterioilla ruokitut koirat.
Koiran mahalaukku sulattelee täyttä ateriaa vähintään 24h joskus jopa 30h. Pienet ateriat sulavat toki nopeammin, mutta koiran mahalaukku ei koskaan saa lepoa, ellei ole päiviä, jolloin koira on kokonaan syömättä.
Keskimäärin aikuinen koira tarvitsee päivässä ruokaa määrän, joka vastaa 2-3% sen kehon painosta Mikäli ottaa huomioon, että koiran mahalaukun täyttymiseen vaaaditaan ruokaa 6-8% eläimen painosta, on täysin mahdotonta, että keskivertokoira saisi koskaan kokea täyden mahan tuottamaa kylläisyyden tunnetta! Pienillä aterioilla ruokittu koira on siis todennäköisesti jatkuvasti nälkäinen.
Suurin osa suomalaisista ruokkii koiransa kahdesti päivässä. Valtaosa raakaruokkijoistakin antaa koiralle yhden aterian päivässä ja pitää ehkä mahdollisesti kerran viikossa yhden paastopäivän.
Säännölliset ruoka-ajat. Onko se hyväksi koiralle?
Valtaosa koirista on sopeutunut säännölliseen päivärytmiin, ja ne tietävät melko tarkkaan, koska ruoka-aika on. Monet lemmikit käyttäytyvät hyvin päämäärähakuisesti ja ärsyttävästikin ruokintahetken lähestyessä. Monissa koirakirjoissa painotetaan, että koirat ovat tapaeläimiä ja että rutiinit luovat niille turvallisuutta. Osan eläimistä kohdalla näin varmasti onkin. Usein tarkka päivärytmi on seurausta koiran ruuansulatusongelmista: jollei ruoka tule ajoissa, eläin alkaa oksentaa tyhjän mahansa vuoksi. Mutta onko oksentelu syy vai seuraus?
Koiraeläimet eivät ole geneettisesti kehittyneet syömään säänöllisesti tai ylipäätään edes samaa ruokaa jatkuvasti. Ajetellaan sitten riistaa metsästäviä susia tai kylän liepeillä jätteitä tonkivia koiria, yhdistää molempia epävarmuus. Koskaan ei voida etukäteen tietää, mistä ja koska seuraava ateria löytyy, mitä saadaan saalistettua. Suositus saman valmisruuan syöttämisestä tiettyihin aikoihin päivästä ja vuodesta toiseen tuntuu tämän valossa omituiselta.
Koiran ruuansulatus mukautuu nopeasti opittuun rytmiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että elimistö alkaa tuottaa vatsahappoja ja valmistautuu ruoan tuloon totuttuun kellonaikaan jo ennen kuin omistaja on edes mennyt keittiöön. Jos ruoka ei tulekkaan, poistaa koira usein turhaan valmistamansa mahanesteet oksentamalla. Voimakkaat vatsahapot voivat muutoin vahingoittaa tyhjää vatsalaukkua.
Vatsahapot ovat myös syynä siihen, että jotkut koirat reagoivat voimakkaasti ruuan muuttumiseen teollisista valmisteista raakaruokaan. Useimmat kuivamuonat koostuvat suurelta osalta viljapohjasista hiilihydraateista. Koiran mahassa hiilihydraatiti voivat sulaa vain sellaisten entsyymien avulla, jotka vaativat toimiakseen pH-tason, joka on lähellä neutraalia (pH6-7). Tämä on hyvin kaukana erittäin happamasta tasosta (pH1-2) , minkä raa`an lihan sulattamiseen tarvittavat entsyymit vaativat toimiakseen. Kun vatsa on valmistautunut ottamaan vastaan kuivamuonaa ja se “yllätetäänkin” vaikkapa lihaisilla luilla, reagoi koira “väärään” ravintoon oksentamalla sen.
Herkkävatsaista koiraa voi totuttaa epäsäännölliseen ruokintarytmiin ruokkimalla koiraa vuorotellen tunnin tai kaksi ennen normaalia ruoka-aikaa sekä ajoittain totuttuna ruoka-aikana.Olennaista muutoksessa on, ettei ruokaa anneta koskaan totuttua myöhemmin. Koira opetetaan vähitellen entistä vaihtelevampiin ruokintahetkiin. Samalla koiran monipuolinen ruokkiminen helpottuu, sillä kun vatsalaukku ei ennakoi tulossa olevaa ateriaa, ei se myöskään voi tuottaa valmiiksi vääränlaisia vatsahappoja. Jatkossa siis koiralle voi antaa erilaisia ruoka-aineita, ja vatsa alkaa tuottaa ruuansulatusnesteitä vasta eläimen syödessä.
Ateria joka toinen päivä
Mogens Eliasen suosittaa ruokkimaan koiran noin 3-4 kertaa viikossa. Hän listaa positiivisia muutoksia uuteen ruokintarytmiin siirtymisen myötä: kerjääminen vähenee huomattavasti tai katoaa, monet pakkomielteet ruoasta vähenevät, samoin ruoan puolustaminen. Koirasta tulee rauhallisempi ja helpompi käsitellä ja kouluttaa. Tarvittava kuukausittainen ruoan määrä vähenee keskimäärin 78-85% aiemmasta; Koiran paino normalisoituu , ja se voi entistä paremmin. Eliasen mukaan suuri ruoka-annos pitää koiran levossa n.6-12h aterian jälkeen, ei sen enempää.
Siirtymävaiheen aikana koiran vatsalaukun sileää lihaskuntoa voimistetaan, jotta se pystyisi käsittelemään suurempia ruokamassoja. Vatsalaukussa lihakset toimivat rytmikkäästi muokaten ravintoa sulavampaan muotoon. Ruuan määrää lisätään ja ruokintakertoja harvennetaan vähän kerrassaan. Eliasenin mukaan muutos kestää n. 3kk , jos se tehdään koiralle, joka on tottunut syömään 2 kertaa päivässä. Hänen kokemustensa mukaan harvoihin ruokintakertoihin siirtyminen ei lisää vatsalaukunkiertymisen vaaraa, mikäli se tehdään harkitusti ja vähitellen.
Koiran luonnollinen ruokinta- kirjan kirjoittaja luontaisterapeutti Malin Ekblom painottaa koirien olevan yksilöitä. Joillekkin joka toinen päivä ruokkiminen voi sopia erinomaisesti ja joillekkin ei; on tärkeää kokeilla, mikä sopii omalle koiralle.
Ruoka ja henkinen hyvinvointi.
Koira on luontaisesti utelias eläin. Se pitää asioiden tutkimisesta. Ruuanhankinta ja syöminen ovat luontaisia käyttäytymistarpeita, ja niillä on erittäin suuri rooli koiran hyvinvoinnissa.
Tämän vuoksi nyky koirankin elämänlaadun parantamiseksi olisi aiheellista pitää ruokaa muunakin kuin vain pakollisena polttoaineena.
Stressi häiritsee ruuansulatusta ja kiihdyttää aineen vaihduntaa; tämän vuoksi monet koirat reagoivat stressiin ripuloimalla.
Pureminen vapauttaa koirassa mielihyvähormoneja eli endorfiineja. Etenkin vahvaleukaiset koirat nauttivat todella saadessaan käyttää leukojaan. Puremiskäytösten estäminen voi aiheuttaa koirassa stressiä. Jos omistaja ei anna koiralleen riittävästiu mahdollisuuksia käyttää leukojaan luihin tai leluihin, voi koira herkemmin tuhota omaisuutta kotona. Isojen ns. ajanvieteluiden kaluaminen tai lihan repiminen irtiluista on koiralle erittäin hyvää virikkeistämistä ja voi tarjota sille pitkäksikin ajaksi puuhaa.
(lainaukset Canis lehdestä huhtikuu.2013)
Itse tykkään seurata petsien barf.keskustelua, sieltä voi saada ihan hyviä vinkkejä koiran raakaruokintaan.
http://www.petsie.fi/forums/327-barf-raakaruokinta
Koiran hampaisto on tehty murskaamaan. Koiran leuat eivät tee sivuttaisliikettä, joten se ei varsinaisesti pureskele. Sen suussa ei myöskään ole amylaasientsyymiä, eli ruoasulatus ei ala vielä suussa kuten ihmisellä. Sen sijaan koiran vatsahapot ovat vahvat ja tehokkaat.
Koiran vatsalaukku on ihmisen vastaavaan verrattuna suuri: se voi syödä kerrallaan n.7-10% painostaan! Koiran mahalaukku on täynnä pieniä ruoansulatusentsyymejä tuottavia rauhasia. Nämä rauhaset alkavat toimia joutuessaan kosketukseen ruoan kanssa.
Mahalaukun poimuttumisesta johtuen suurin osa rauhasista ei kuitenkaan saa kosketusta ruoan kanssa ellei mahalaukku täyty äärimmilleen niin, että jokainen poimu avautuu: Tästä johtuen koiran ruuansulatus toimii tehokkaammin vatsan ollessa aidosti täysi.
Tanskalaisen BARF- asiantuntijan Mogens Eliasenin mukaan suurilla aterioilla ruokitut koirat tarvitsevat yleensä 20-30% vähemmän ruokaa kuin useilla pienemmillä aterioilla ruokitut koirat.
Koiran mahalaukku sulattelee täyttä ateriaa vähintään 24h joskus jopa 30h. Pienet ateriat sulavat toki nopeammin, mutta koiran mahalaukku ei koskaan saa lepoa, ellei ole päiviä, jolloin koira on kokonaan syömättä.
Keskimäärin aikuinen koira tarvitsee päivässä ruokaa määrän, joka vastaa 2-3% sen kehon painosta Mikäli ottaa huomioon, että koiran mahalaukun täyttymiseen vaaaditaan ruokaa 6-8% eläimen painosta, on täysin mahdotonta, että keskivertokoira saisi koskaan kokea täyden mahan tuottamaa kylläisyyden tunnetta! Pienillä aterioilla ruokittu koira on siis todennäköisesti jatkuvasti nälkäinen.
Suurin osa suomalaisista ruokkii koiransa kahdesti päivässä. Valtaosa raakaruokkijoistakin antaa koiralle yhden aterian päivässä ja pitää ehkä mahdollisesti kerran viikossa yhden paastopäivän.
Säännölliset ruoka-ajat. Onko se hyväksi koiralle?
Valtaosa koirista on sopeutunut säännölliseen päivärytmiin, ja ne tietävät melko tarkkaan, koska ruoka-aika on. Monet lemmikit käyttäytyvät hyvin päämäärähakuisesti ja ärsyttävästikin ruokintahetken lähestyessä. Monissa koirakirjoissa painotetaan, että koirat ovat tapaeläimiä ja että rutiinit luovat niille turvallisuutta. Osan eläimistä kohdalla näin varmasti onkin. Usein tarkka päivärytmi on seurausta koiran ruuansulatusongelmista: jollei ruoka tule ajoissa, eläin alkaa oksentaa tyhjän mahansa vuoksi. Mutta onko oksentelu syy vai seuraus?
Koiraeläimet eivät ole geneettisesti kehittyneet syömään säänöllisesti tai ylipäätään edes samaa ruokaa jatkuvasti. Ajetellaan sitten riistaa metsästäviä susia tai kylän liepeillä jätteitä tonkivia koiria, yhdistää molempia epävarmuus. Koskaan ei voida etukäteen tietää, mistä ja koska seuraava ateria löytyy, mitä saadaan saalistettua. Suositus saman valmisruuan syöttämisestä tiettyihin aikoihin päivästä ja vuodesta toiseen tuntuu tämän valossa omituiselta.
Koiran ruuansulatus mukautuu nopeasti opittuun rytmiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että elimistö alkaa tuottaa vatsahappoja ja valmistautuu ruoan tuloon totuttuun kellonaikaan jo ennen kuin omistaja on edes mennyt keittiöön. Jos ruoka ei tulekkaan, poistaa koira usein turhaan valmistamansa mahanesteet oksentamalla. Voimakkaat vatsahapot voivat muutoin vahingoittaa tyhjää vatsalaukkua.
Vatsahapot ovat myös syynä siihen, että jotkut koirat reagoivat voimakkaasti ruuan muuttumiseen teollisista valmisteista raakaruokaan. Useimmat kuivamuonat koostuvat suurelta osalta viljapohjasista hiilihydraateista. Koiran mahassa hiilihydraatiti voivat sulaa vain sellaisten entsyymien avulla, jotka vaativat toimiakseen pH-tason, joka on lähellä neutraalia (pH6-7). Tämä on hyvin kaukana erittäin happamasta tasosta (pH1-2) , minkä raa`an lihan sulattamiseen tarvittavat entsyymit vaativat toimiakseen. Kun vatsa on valmistautunut ottamaan vastaan kuivamuonaa ja se “yllätetäänkin” vaikkapa lihaisilla luilla, reagoi koira “väärään” ravintoon oksentamalla sen.
Herkkävatsaista koiraa voi totuttaa epäsäännölliseen ruokintarytmiin ruokkimalla koiraa vuorotellen tunnin tai kaksi ennen normaalia ruoka-aikaa sekä ajoittain totuttuna ruoka-aikana.Olennaista muutoksessa on, ettei ruokaa anneta koskaan totuttua myöhemmin. Koira opetetaan vähitellen entistä vaihtelevampiin ruokintahetkiin. Samalla koiran monipuolinen ruokkiminen helpottuu, sillä kun vatsalaukku ei ennakoi tulossa olevaa ateriaa, ei se myöskään voi tuottaa valmiiksi vääränlaisia vatsahappoja. Jatkossa siis koiralle voi antaa erilaisia ruoka-aineita, ja vatsa alkaa tuottaa ruuansulatusnesteitä vasta eläimen syödessä.
Ateria joka toinen päivä
Mogens Eliasen suosittaa ruokkimaan koiran noin 3-4 kertaa viikossa. Hän listaa positiivisia muutoksia uuteen ruokintarytmiin siirtymisen myötä: kerjääminen vähenee huomattavasti tai katoaa, monet pakkomielteet ruoasta vähenevät, samoin ruoan puolustaminen. Koirasta tulee rauhallisempi ja helpompi käsitellä ja kouluttaa. Tarvittava kuukausittainen ruoan määrä vähenee keskimäärin 78-85% aiemmasta; Koiran paino normalisoituu , ja se voi entistä paremmin. Eliasen mukaan suuri ruoka-annos pitää koiran levossa n.6-12h aterian jälkeen, ei sen enempää.
Siirtymävaiheen aikana koiran vatsalaukun sileää lihaskuntoa voimistetaan, jotta se pystyisi käsittelemään suurempia ruokamassoja. Vatsalaukussa lihakset toimivat rytmikkäästi muokaten ravintoa sulavampaan muotoon. Ruuan määrää lisätään ja ruokintakertoja harvennetaan vähän kerrassaan. Eliasenin mukaan muutos kestää n. 3kk , jos se tehdään koiralle, joka on tottunut syömään 2 kertaa päivässä. Hänen kokemustensa mukaan harvoihin ruokintakertoihin siirtyminen ei lisää vatsalaukunkiertymisen vaaraa, mikäli se tehdään harkitusti ja vähitellen.
Koiran luonnollinen ruokinta- kirjan kirjoittaja luontaisterapeutti Malin Ekblom painottaa koirien olevan yksilöitä. Joillekkin joka toinen päivä ruokkiminen voi sopia erinomaisesti ja joillekkin ei; on tärkeää kokeilla, mikä sopii omalle koiralle.
Ruoka ja henkinen hyvinvointi.
Koira on luontaisesti utelias eläin. Se pitää asioiden tutkimisesta. Ruuanhankinta ja syöminen ovat luontaisia käyttäytymistarpeita, ja niillä on erittäin suuri rooli koiran hyvinvoinnissa.
Tämän vuoksi nyky koirankin elämänlaadun parantamiseksi olisi aiheellista pitää ruokaa muunakin kuin vain pakollisena polttoaineena.
Stressi häiritsee ruuansulatusta ja kiihdyttää aineen vaihduntaa; tämän vuoksi monet koirat reagoivat stressiin ripuloimalla.
Pureminen vapauttaa koirassa mielihyvähormoneja eli endorfiineja. Etenkin vahvaleukaiset koirat nauttivat todella saadessaan käyttää leukojaan. Puremiskäytösten estäminen voi aiheuttaa koirassa stressiä. Jos omistaja ei anna koiralleen riittävästiu mahdollisuuksia käyttää leukojaan luihin tai leluihin, voi koira herkemmin tuhota omaisuutta kotona. Isojen ns. ajanvieteluiden kaluaminen tai lihan repiminen irtiluista on koiralle erittäin hyvää virikkeistämistä ja voi tarjota sille pitkäksikin ajaksi puuhaa.
(lainaukset Canis lehdestä huhtikuu.2013)
Itse tykkään seurata petsien barf.keskustelua, sieltä voi saada ihan hyviä vinkkejä koiran raakaruokintaan.
http://www.petsie.fi/forums/327-barf-raakaruokinta