Mikä on koirasusi, entä minkälainen se on lemmikkinä, entäpä terveys?
>Kuinka paljon koirasusia on Suomessa?
Lähemmäs, jos ei yli 1000 kappaletta. Suurin osa on sisältää vain hitusen sutta.
>Mikä on koirasusi?
Mikä tahansa koiran-suden, koiran-koirasuden, koirasuden-suden yhdistelmä.
>Paljonko pitää koirassa olla sutta, että sitä voidaan kutsua koirasudeksi?
Tästä ei ole olemassa mitään virallista määritelmää. Joskus lasketaan, että suden pitäisi olla 5 sukupolven sisällä, sen jälkeen eläin olisi koira. Tätä ei yleensä suomessa kuitenkaan käytetä, vaan koiraa saatetaan sanoa koirasudeksi niin kauan kun osataan susi sen sukutaulusta löytää.
>Miten koirasuden susiperimä ilmoitetaan?
Yleensä ns. “susiprosentteina” ja F-lukuna. Susiprosentit lasketaan jakamalla vanhempien prosentit kahtia, mutta perinnöllisyyshän ei oikeasti toimi niin, vaan prosentit ovat aina arvioina. F-luku kertoo taas kuinka kaukana sukutaulussa susi on, esim. F2-koirasudella susi olisi yksi isovanhemmista, F5 taas olisi jo kauempana.
Susiosuus onkin luotettavampi termi, eli jaotellaan koirasudet matala-, keski- ja korkeaprosenttisiin.
>Muistuttavatko koirasudet villiä sutta luonteeltaan ja ulkonäöltään?
Matalaprosenttiset koirasudet muistuttavat eniten koiria, sitä mukaa kun suden määrä lisääntyy, lisääntyy yhtenevät piirteetkin niin luonteessa kuin ulkonäössä. Suurin osa harrastajista taitaa haaveilla koirasudesta, joka näyttäisi sudelta mutta käyttäytyminen olisi lähempänä koiraa, siis sutta helpompi. Tähän tavoitteeseen voi päästä vain harkitulla jalostamisella.
>Miten ne eroavat villisusista?
Koirasusi ei ole villieläin, vaan lemmikki. Ihmisen parissa kasvaneena ne eivät selviä luonnossa sen paremmin kuin alkukantaiset koiratkaan. Koirasusien taustalta löytyvät sudetkin ovat tarhasusia (alunperin turkistarhoilta), joilla jo niilläkin on hieman villisutta helpommaksi jalostunut luonne.
>Voiko koirasusia pitää esim. kerrostalossa vai vaaditaanko suurta tarhaa?
Tämä riippuu erittäin paljon koirasusiyksilöstä ja omistajasta. Yleisesti koirasutta ei voi suositella kerrostaloon, mutta yhteiselo voi onnistua sopivan yksilön ollessa kyseessä kun omistaja on valmis tekemään asian eteen valtavasti töitä.
>Kenelle koirasusi sopii?
Koirasutta ei suositella ensimmäiseksi koiraksi, vaan sellaisesta haaveilevalla olisi hyvä olla kokemusta koirista, etenkin isoista alkukantaisista roduista. Koirasuden omistajalta vaaditaan omistautumista eläimelleen ja sen ehdoilla elämiseen, intoa tarjota riittävästi liikuntaa ja aivotyötä, sekä iso ripaus huumorintajua ja malttia kestää koirasuden nuoruusaika jolloin tavaraa voi tuhoutua runsain määrin.
>Miksi koirasusi on niin kiistelty puheenaihe?
Ylipäätään jo susi on kiistelty puheenaihe, saati sitten kun siihen sekoitetaan “ihmisen parasta ystävää”. Monien mielestä tällainen lajien sekoittelu ei ole hyväksyttävää, vaikka koira ja susihan ovat oikeasti samaa lajia, koirasudet eivät ole hybridejä. Kyseenalaistetaan myös, miksi koirasuden omistajat haluavat palata ajassa taaksepäin, vaikka koirarotuja nykyisellään olisi tarjolla vaikka mihin tarkoitukseen. Koirasusien arvaamattomuutta pelätään, vaikka niiden elekieli on selkeää ja ne ennemmin väistävät uhkaa kuin hyökkäävät.
> Entä koirasusien terveys?
Omat koirasutemme , kuten muutkin koiramme on olleet kaikki koko ikänsä terveitä (yksi kasvateistamme on lopetettu Epilepsian takia)
Suomessa olevissa koirasusissa on tiedossa alta 10 epilepsiatapausta. Ja kuitenkin koirasusia on jo yli 1000 täällä suomessa niin määrä on mielestäni aika vähäinen
Onko kyseessä sitten ollut kaikissa tapauksissa nimenomaan perinnöllinen epilepsia ei valitettavasti tiedetä. Koiran epilepsia kun on vaikea diagnosoida ja epileptistyyppisiä kohtauksia voi aiheutua lukemattomista syistä esim. ampiaisen pistosta johtuvaan allergiseen reaktioon tai myrkytyksestä ylikuumenemiseen. Mikään ei kuitenkaan anna ymmärtää, että koirasusissa esiintyisi epilepsiaa normaalia enemmän. Kaikista koirista noin 1-2 % sairastaa epilepsiaa.
Huomattavasti normaalia enemmän epilepsiaa esiintyy mm. belgianpaimenkoirilla (16 %) ja suomenpystykorvilla (6 %).
Addisonin tautia on esiintynyt myös muutamalla (alta 10 kpl) Kolme näistä on samasta pentueesta. Addisonin tauti on autoimmuunisairaus, joka on myös haastava diagnosoida, sillä taudin ensimmäiset oireet ovat hyvin sekavat ja monimuotoiset.
Lonkka- ja kyynärniveldysplasia ovat koirien yleisimpiä perinnöllisiä sairauksia, mutta koirasusien luuston terveys vaikuttaa tämänhetkisen tiedon valossa hyvältä. Lonkkia ja kyynäriä kuvataan koko ajan enemmän ja enemmän, ja suurin osa on ollut A, ja B. lonkkasia, muutama C ja D. Tietoa tulee koko ajan lisää. Sitä mukaa kun koirasusia kuvatan lisää.
Polvi- ja kyynärtutkituista koirasusista kaikki ovat terveitä. Joiltakin on myös selkä kuvattu ja nekin on ollut terveitä,
Myös silmäpeilauksia tehdään koko ajan enemmän, ja toistaiseksi kaikilla peilatuista on silmät ollut ok.
Degeneratiivista myelopatiaa (DM, etenevä selkäydinrappeuma) esiintyy lähes kaikilla roduilla, mutta sitä testataan vain harvoilta koirilta. Tauti alkaa oirehtia yleensä koiran ollessa jo iäkäs tai ikääntyvä ja se johtaa hiljalleen takaraajojen halvaantumiseen. Sairaus on kivuton. DM:n varalta on olemassa geenitesti, jonka perusteella pystytään määrittelemään onko koira ko. mutaatiosta vapaa, sen kantaja vai sairas. Omista koiristani viisi on joko testattu tai ne ovat vanhempiensa testien perusteella vapaita degeneratiivisesta myelopatiasta. Genotyypiltään sairaaksi luokiteltu koira ei kuitenkaan välttämättä koskaan sairastu.
Koirasusi kotikoirana kysymyksiä ja vastauksia
Tässä on muutama havainto mitä itse olen huomannut koirasusista ja nämä ovat vain omia havaintoja meidän ja muutaman tutun koirasusien käyttäytymisestä, kaikki koirasudet eivät tietenkään käyttäydy näin ja kaikki ovat yksilöitä.
Kannattaa kuitenkin lukaista tämä(kin) läpi
Koirasusi perhekoirana – muutama kysymys ja vastaus
Ovatko arvaamattomia, vai alusta asti selvästi joko ystävällisiä tai sitten pidättyväisiä vieraita kohtaan?
Koirasusi ei ole arvaamaton. Valtaosa tämän päivän koirasusista suhtautuu kodin ulkopuolella vieraisiin ihmisiin hienostuneesti, mutta kunhan vieras on tervehditty ja jos vaikkapa omistaja jatkaa juttelua vieraan kanssa, niin koirasusi käyttää tilaisuuden hyödyksi, tarkkailee – ja kohta rentoutuu ja saattaa laittaa jalkoihin nukkumaan. Valtaosa toimii ihan samoin myös kotosalla, enemmän vahtiviettiset saattaa pari kertaa ilmoittaa vieraalle, että olehan sitten kunnolla, ja tulevat vasta sen jälkeen tervehtimään.
Miten käytännössä vahtii/vartioi ja meneekö se herkästi yli?
Kun väki on kotona, vartiointi tapahtuu vain ilmoittamalla tulijasta eikä aina sitäkään . Tyhjää ei haukuta. Kun tulokas tulee sisälle, hänet joko toivotetaan sydämellisesti tervetulleeksi tai ensin urahdetaan pari kertaa ja sen jälkeen, kun nähdään että tyyppi on ok, tullaan tervehtimään. Viiden minuutin päästä vieras ei enää kiinnosta. Kun väki ei ole kotona: vahtiviettisemmät haukkuu ja asettuu eteen, hömelömmät vain asttuvat eteen, ja mitenkäs tuollaisen koiran yli menet? Tervepäisen koirasuden vahtitapa ei ole aggressiivinen, vaan kohteliaan estävä. vahtitaipumusta ei tarvitse korostaa eikä opettaa, mutta eipä homma tervepäisellä koiralla ylikään herkästi mene.
Mites vapaana pidettävyys, jos ei onnistu, niin mitä on yleensä syynä?
Koirasusi, joka on nuoresta pitäen saanut ulkoilla myös vapaana, ei juuri koskaan karkaile vain karkaamisen halusta. Mutta riistaviettiä on jossain määrin (ei mielenkiintoa jahdata yksin joten jahtilenkit on lyhyitä), joten maanteiden välittömässä läheisyydessä en pidä irti (voi mennä pupun perässä tielle). Toinen syy sille, miksi ei voi pitää irti kaikkialla on se, että koirasusi ei yleensä aikuisena pidä vieraista koirista, ei ainakaan jos toinenkin haluaa olla kukko tunkiolla, joten alueilla, joilla liikkuu muitakin koirakoita on koirasuden omistajan ymmärrettävä vastuunsa ja pidettävä huoli, ettei oma koira anna huutia kenenkään toisen koiralle.
Tottuuko kuitenkin perheen muihin koiriin ja muutamaan koirakaveriin, joiden kanssa säännöillisesti tapaavat pennusta lähtien?
Koirasusi on meidän mielestä erinomainen laumakoira, joka nauttii siitä että laumaan kuuluu muitakin kuin hän ja yksi, kaksi ihmistä. Mutta. jos perheessä on ennestään esim. dominoiva nuori uros, en ottaisi sen kaveriksi koirasusi -urosta, koska koirasusi -poika haluaa olla uroskoirien pomo. Sen sijaan uros-narttuparit, ja selkeästi vähemmän dominoivat samaa sukupuoltakin olevat koirat on ok, oma lauma on rakas sama sääntö näiden kaverikoirien kanssa, mutta vieläkin tarkempana toisen koiran dominanssin suhteen.
On myös mahdollista että koirasusi vapaanakin ollessaan alkaa nahisteleen toisen koiran kanssa ei vain ainoastaan silloin kun toinen tunkee iholle , koska riistaviettiä on. Jos vapaana oleva koirasusi näkee vaikkapa vapaana kirmaavan toisen koiran, sen riistavietti saattaa syttyä (ja jos tapahtuu ennenkuin ihminen huomaa, ei käsky enää 100% varmuudella auta) ja koirasusi pinkaisee vieraan koiran luo – ja sittenhän ollaankin jo ihoetäisyydellä. Siksi kytkettynä pitäminen on vastuullista ja varmempaa, kun lähistöllä on muita koiria.
Match show- ja muut taitaa kuitenkin sujua kun tuntee koiransa?
Näyttelyissä muutkaan koirat ei kirmaile vapaina, joten riistavietti ei syty ja kun vieraita koiria on kaikkialla, koirasusi ei tyypillisesti piittaa niistä kenestäkään. Tosin lyhyessä hihnassahan sitä on liikuttava, koska aina on vaara että jostain sinkoaa vieras koira oman koirasuden päälle, ja kosketusta koirasusi ei välttämättä siedä.
Vaikuttaako muuten koirasuden sukupuoli näihin tai muihin seikkoihin merkittävästi?
Eipä juuri, enemmän on kyse yksilöistä.
Koirasuden kanssa pelatessa tulee tiedostaa ja hyväksyä se, että oma koira ei välttämättä ja todennäköisesti läpi elämänsä siedä kaikkia vieraita koiria. Kun tämä tieto on itsellä, asia ei yleensä omistajien mielestä ole minkäänkokoinen ongelma. Tilanteisiin varaudutaan ja kun varautuu, niitä ei tule.Koirasusia elää hyvin erilaisissa olosuhteissa, iso osa asuu kaupunkikoirina. Koirasusien omistajien keskuudessa elää myös sitkeä usko siihen, että yksi on epäluonnollinen luku ja hyvin nopeasti näitä huomaakin omistavansa kaksi. Vähintään. Tämä kertoo mielestäni aika hyvin siitä, että vaikka useimmat koirasudet ovat aikuisina vieraskoira-aggressiivisia, se on oikeissa käsissä helpostikin hallittava ominaisuus, sillä kuka muuten ottaisi uudenkin koiran samaa rotua, jos entinen on ongelma.
Ja sitten loppuun. Ihan kaikki koirasudet eivät tule vieraskoira-aggressiivisiksi edes aikuisina. Mutta etukäteen et voi tietää, käykö niin juuri sinun koirasuden pentusi kanssa. Siksi siihen on varauduttava ja jos pentu alkaa aikuistuessaan osoittaa, ettei se enää siedäkään kaikentyyppisiä leikkejä (kokee alistaviksi), niin sitten pillit pussiin ja pidetään huoli, että oma koira ei pääse satuttamaan muiden koiria.
Lähemmäs, jos ei yli 1000 kappaletta. Suurin osa on sisältää vain hitusen sutta.
>Mikä on koirasusi?
Mikä tahansa koiran-suden, koiran-koirasuden, koirasuden-suden yhdistelmä.
>Paljonko pitää koirassa olla sutta, että sitä voidaan kutsua koirasudeksi?
Tästä ei ole olemassa mitään virallista määritelmää. Joskus lasketaan, että suden pitäisi olla 5 sukupolven sisällä, sen jälkeen eläin olisi koira. Tätä ei yleensä suomessa kuitenkaan käytetä, vaan koiraa saatetaan sanoa koirasudeksi niin kauan kun osataan susi sen sukutaulusta löytää.
>Miten koirasuden susiperimä ilmoitetaan?
Yleensä ns. “susiprosentteina” ja F-lukuna. Susiprosentit lasketaan jakamalla vanhempien prosentit kahtia, mutta perinnöllisyyshän ei oikeasti toimi niin, vaan prosentit ovat aina arvioina. F-luku kertoo taas kuinka kaukana sukutaulussa susi on, esim. F2-koirasudella susi olisi yksi isovanhemmista, F5 taas olisi jo kauempana.
Susiosuus onkin luotettavampi termi, eli jaotellaan koirasudet matala-, keski- ja korkeaprosenttisiin.
>Muistuttavatko koirasudet villiä sutta luonteeltaan ja ulkonäöltään?
Matalaprosenttiset koirasudet muistuttavat eniten koiria, sitä mukaa kun suden määrä lisääntyy, lisääntyy yhtenevät piirteetkin niin luonteessa kuin ulkonäössä. Suurin osa harrastajista taitaa haaveilla koirasudesta, joka näyttäisi sudelta mutta käyttäytyminen olisi lähempänä koiraa, siis sutta helpompi. Tähän tavoitteeseen voi päästä vain harkitulla jalostamisella.
>Miten ne eroavat villisusista?
Koirasusi ei ole villieläin, vaan lemmikki. Ihmisen parissa kasvaneena ne eivät selviä luonnossa sen paremmin kuin alkukantaiset koiratkaan. Koirasusien taustalta löytyvät sudetkin ovat tarhasusia (alunperin turkistarhoilta), joilla jo niilläkin on hieman villisutta helpommaksi jalostunut luonne.
>Voiko koirasusia pitää esim. kerrostalossa vai vaaditaanko suurta tarhaa?
Tämä riippuu erittäin paljon koirasusiyksilöstä ja omistajasta. Yleisesti koirasutta ei voi suositella kerrostaloon, mutta yhteiselo voi onnistua sopivan yksilön ollessa kyseessä kun omistaja on valmis tekemään asian eteen valtavasti töitä.
>Kenelle koirasusi sopii?
Koirasutta ei suositella ensimmäiseksi koiraksi, vaan sellaisesta haaveilevalla olisi hyvä olla kokemusta koirista, etenkin isoista alkukantaisista roduista. Koirasuden omistajalta vaaditaan omistautumista eläimelleen ja sen ehdoilla elämiseen, intoa tarjota riittävästi liikuntaa ja aivotyötä, sekä iso ripaus huumorintajua ja malttia kestää koirasuden nuoruusaika jolloin tavaraa voi tuhoutua runsain määrin.
>Miksi koirasusi on niin kiistelty puheenaihe?
Ylipäätään jo susi on kiistelty puheenaihe, saati sitten kun siihen sekoitetaan “ihmisen parasta ystävää”. Monien mielestä tällainen lajien sekoittelu ei ole hyväksyttävää, vaikka koira ja susihan ovat oikeasti samaa lajia, koirasudet eivät ole hybridejä. Kyseenalaistetaan myös, miksi koirasuden omistajat haluavat palata ajassa taaksepäin, vaikka koirarotuja nykyisellään olisi tarjolla vaikka mihin tarkoitukseen. Koirasusien arvaamattomuutta pelätään, vaikka niiden elekieli on selkeää ja ne ennemmin väistävät uhkaa kuin hyökkäävät.
> Entä koirasusien terveys?
Omat koirasutemme , kuten muutkin koiramme on olleet kaikki koko ikänsä terveitä (yksi kasvateistamme on lopetettu Epilepsian takia)
Suomessa olevissa koirasusissa on tiedossa alta 10 epilepsiatapausta. Ja kuitenkin koirasusia on jo yli 1000 täällä suomessa niin määrä on mielestäni aika vähäinen
Onko kyseessä sitten ollut kaikissa tapauksissa nimenomaan perinnöllinen epilepsia ei valitettavasti tiedetä. Koiran epilepsia kun on vaikea diagnosoida ja epileptistyyppisiä kohtauksia voi aiheutua lukemattomista syistä esim. ampiaisen pistosta johtuvaan allergiseen reaktioon tai myrkytyksestä ylikuumenemiseen. Mikään ei kuitenkaan anna ymmärtää, että koirasusissa esiintyisi epilepsiaa normaalia enemmän. Kaikista koirista noin 1-2 % sairastaa epilepsiaa.
Huomattavasti normaalia enemmän epilepsiaa esiintyy mm. belgianpaimenkoirilla (16 %) ja suomenpystykorvilla (6 %).
Addisonin tautia on esiintynyt myös muutamalla (alta 10 kpl) Kolme näistä on samasta pentueesta. Addisonin tauti on autoimmuunisairaus, joka on myös haastava diagnosoida, sillä taudin ensimmäiset oireet ovat hyvin sekavat ja monimuotoiset.
Lonkka- ja kyynärniveldysplasia ovat koirien yleisimpiä perinnöllisiä sairauksia, mutta koirasusien luuston terveys vaikuttaa tämänhetkisen tiedon valossa hyvältä. Lonkkia ja kyynäriä kuvataan koko ajan enemmän ja enemmän, ja suurin osa on ollut A, ja B. lonkkasia, muutama C ja D. Tietoa tulee koko ajan lisää. Sitä mukaa kun koirasusia kuvatan lisää.
Polvi- ja kyynärtutkituista koirasusista kaikki ovat terveitä. Joiltakin on myös selkä kuvattu ja nekin on ollut terveitä,
Myös silmäpeilauksia tehdään koko ajan enemmän, ja toistaiseksi kaikilla peilatuista on silmät ollut ok.
Degeneratiivista myelopatiaa (DM, etenevä selkäydinrappeuma) esiintyy lähes kaikilla roduilla, mutta sitä testataan vain harvoilta koirilta. Tauti alkaa oirehtia yleensä koiran ollessa jo iäkäs tai ikääntyvä ja se johtaa hiljalleen takaraajojen halvaantumiseen. Sairaus on kivuton. DM:n varalta on olemassa geenitesti, jonka perusteella pystytään määrittelemään onko koira ko. mutaatiosta vapaa, sen kantaja vai sairas. Omista koiristani viisi on joko testattu tai ne ovat vanhempiensa testien perusteella vapaita degeneratiivisesta myelopatiasta. Genotyypiltään sairaaksi luokiteltu koira ei kuitenkaan välttämättä koskaan sairastu.
Koirasusi kotikoirana kysymyksiä ja vastauksia
Tässä on muutama havainto mitä itse olen huomannut koirasusista ja nämä ovat vain omia havaintoja meidän ja muutaman tutun koirasusien käyttäytymisestä, kaikki koirasudet eivät tietenkään käyttäydy näin ja kaikki ovat yksilöitä.
Kannattaa kuitenkin lukaista tämä(kin) läpi
Koirasusi perhekoirana – muutama kysymys ja vastaus
Ovatko arvaamattomia, vai alusta asti selvästi joko ystävällisiä tai sitten pidättyväisiä vieraita kohtaan?
Koirasusi ei ole arvaamaton. Valtaosa tämän päivän koirasusista suhtautuu kodin ulkopuolella vieraisiin ihmisiin hienostuneesti, mutta kunhan vieras on tervehditty ja jos vaikkapa omistaja jatkaa juttelua vieraan kanssa, niin koirasusi käyttää tilaisuuden hyödyksi, tarkkailee – ja kohta rentoutuu ja saattaa laittaa jalkoihin nukkumaan. Valtaosa toimii ihan samoin myös kotosalla, enemmän vahtiviettiset saattaa pari kertaa ilmoittaa vieraalle, että olehan sitten kunnolla, ja tulevat vasta sen jälkeen tervehtimään.
Miten käytännössä vahtii/vartioi ja meneekö se herkästi yli?
Kun väki on kotona, vartiointi tapahtuu vain ilmoittamalla tulijasta eikä aina sitäkään . Tyhjää ei haukuta. Kun tulokas tulee sisälle, hänet joko toivotetaan sydämellisesti tervetulleeksi tai ensin urahdetaan pari kertaa ja sen jälkeen, kun nähdään että tyyppi on ok, tullaan tervehtimään. Viiden minuutin päästä vieras ei enää kiinnosta. Kun väki ei ole kotona: vahtiviettisemmät haukkuu ja asettuu eteen, hömelömmät vain asttuvat eteen, ja mitenkäs tuollaisen koiran yli menet? Tervepäisen koirasuden vahtitapa ei ole aggressiivinen, vaan kohteliaan estävä. vahtitaipumusta ei tarvitse korostaa eikä opettaa, mutta eipä homma tervepäisellä koiralla ylikään herkästi mene.
Mites vapaana pidettävyys, jos ei onnistu, niin mitä on yleensä syynä?
Koirasusi, joka on nuoresta pitäen saanut ulkoilla myös vapaana, ei juuri koskaan karkaile vain karkaamisen halusta. Mutta riistaviettiä on jossain määrin (ei mielenkiintoa jahdata yksin joten jahtilenkit on lyhyitä), joten maanteiden välittömässä läheisyydessä en pidä irti (voi mennä pupun perässä tielle). Toinen syy sille, miksi ei voi pitää irti kaikkialla on se, että koirasusi ei yleensä aikuisena pidä vieraista koirista, ei ainakaan jos toinenkin haluaa olla kukko tunkiolla, joten alueilla, joilla liikkuu muitakin koirakoita on koirasuden omistajan ymmärrettävä vastuunsa ja pidettävä huoli, ettei oma koira anna huutia kenenkään toisen koiralle.
Tottuuko kuitenkin perheen muihin koiriin ja muutamaan koirakaveriin, joiden kanssa säännöillisesti tapaavat pennusta lähtien?
Koirasusi on meidän mielestä erinomainen laumakoira, joka nauttii siitä että laumaan kuuluu muitakin kuin hän ja yksi, kaksi ihmistä. Mutta. jos perheessä on ennestään esim. dominoiva nuori uros, en ottaisi sen kaveriksi koirasusi -urosta, koska koirasusi -poika haluaa olla uroskoirien pomo. Sen sijaan uros-narttuparit, ja selkeästi vähemmän dominoivat samaa sukupuoltakin olevat koirat on ok, oma lauma on rakas sama sääntö näiden kaverikoirien kanssa, mutta vieläkin tarkempana toisen koiran dominanssin suhteen.
On myös mahdollista että koirasusi vapaanakin ollessaan alkaa nahisteleen toisen koiran kanssa ei vain ainoastaan silloin kun toinen tunkee iholle , koska riistaviettiä on. Jos vapaana oleva koirasusi näkee vaikkapa vapaana kirmaavan toisen koiran, sen riistavietti saattaa syttyä (ja jos tapahtuu ennenkuin ihminen huomaa, ei käsky enää 100% varmuudella auta) ja koirasusi pinkaisee vieraan koiran luo – ja sittenhän ollaankin jo ihoetäisyydellä. Siksi kytkettynä pitäminen on vastuullista ja varmempaa, kun lähistöllä on muita koiria.
Match show- ja muut taitaa kuitenkin sujua kun tuntee koiransa?
Näyttelyissä muutkaan koirat ei kirmaile vapaina, joten riistavietti ei syty ja kun vieraita koiria on kaikkialla, koirasusi ei tyypillisesti piittaa niistä kenestäkään. Tosin lyhyessä hihnassahan sitä on liikuttava, koska aina on vaara että jostain sinkoaa vieras koira oman koirasuden päälle, ja kosketusta koirasusi ei välttämättä siedä.
Vaikuttaako muuten koirasuden sukupuoli näihin tai muihin seikkoihin merkittävästi?
Eipä juuri, enemmän on kyse yksilöistä.
Koirasuden kanssa pelatessa tulee tiedostaa ja hyväksyä se, että oma koira ei välttämättä ja todennäköisesti läpi elämänsä siedä kaikkia vieraita koiria. Kun tämä tieto on itsellä, asia ei yleensä omistajien mielestä ole minkäänkokoinen ongelma. Tilanteisiin varaudutaan ja kun varautuu, niitä ei tule.Koirasusia elää hyvin erilaisissa olosuhteissa, iso osa asuu kaupunkikoirina. Koirasusien omistajien keskuudessa elää myös sitkeä usko siihen, että yksi on epäluonnollinen luku ja hyvin nopeasti näitä huomaakin omistavansa kaksi. Vähintään. Tämä kertoo mielestäni aika hyvin siitä, että vaikka useimmat koirasudet ovat aikuisina vieraskoira-aggressiivisia, se on oikeissa käsissä helpostikin hallittava ominaisuus, sillä kuka muuten ottaisi uudenkin koiran samaa rotua, jos entinen on ongelma.
Ja sitten loppuun. Ihan kaikki koirasudet eivät tule vieraskoira-aggressiivisiksi edes aikuisina. Mutta etukäteen et voi tietää, käykö niin juuri sinun koirasuden pentusi kanssa. Siksi siihen on varauduttava ja jos pentu alkaa aikuistuessaan osoittaa, ettei se enää siedäkään kaikentyyppisiä leikkejä (kokee alistaviksi), niin sitten pillit pussiin ja pidetään huoli, että oma koira ei pääse satuttamaan muiden koiria.